Korianterin juuria

Korianterin juuria

Celesten kanssa oli jokunen päivä sitten juttua täällä blogissani
korianterista. Korianteri on kuulunut lempiyrtteihini jo liki 15
vuotta. Muistan kyllä, ettei ensikohtaamisemme ollut kovin
sykähdyttävä. Muistan kuinka anoppini kantoi eteeni ison kulhollisen
kanakeittoa, jossa oli todella runsaasti korianteria. En ollut koskaan
kyseisestä yrtistä kuullutkaan. Mielestäni se maistui saippualle,
nolotti jättää ruoka melkein kokonaan syömättä tuon viheliäisen yrtin
vuoksi.

Koska jatkossa en voinut välttyä tuolta yrtiltä
syödessäni aasialaisia ruokia, totuin siihen pian. Nykyään pyrin
pitämään sitä aina vähintäänkin pakasteessa. Vaikka minun ehkä kuuluisi
olla nyt uskollinen ja kannattaa useastakin syystä kotimaista tuotetta,
täytyy sanoa, että Thaimaasta tuotu korianteri, jota etniset kaupat
myyvät, on maultaan huimasti paljon maukkaampi ja aromirikkaampi.

Jos
joskus joudunkin ostamaan korianterini tavallisesta ruokakaupasta,
vahdin haukan tarkkuudella kassatyöntekijää, ettei hän pääse
vahingoittamaan yrttiäni. Olen joutunut monelle kassalle sanomaan,
ettei sitä saa käsitellä tuolla tavalla. Pahaa tekee, kun ruukkua
roikotetaan yrtinvarresta kiinni ottaen ja heitetään se kaaressa hihnan
päähän  syrjään muilta ostoksilta. Tällaisen käsittelyn jälkeen
arka korianteri on taatusti kuollut ennen kotiin pääsyä=(

Nuo
ulkomaiset yrtit toimitetaan myyntiin juurineen. Joskus vuosia sitten luin
jostain itämaisesta keittokirjasta, että juuria voi käyttää myös
ruoanvalmistuksessa. Juuret vaan pestään hyvin ja silputaan pieneksi.
Juurista, kuten myös varsista irtoaa se paras maku!

Hinnasta
vielä, en muista mikä on korianterin kilohinta etnisissä kaupoissa,
mutta valehtelematta ja liioittelematta väittäisin, että yhden
kotimaisen ruukun hinnalla saa kymmenkertaisen määrän korianteria
kyseisistä kaupoista.